Timo R.A. Virtanen
Helsinki
Kun meiltä kysytään moottoripyöräkerhomme toiminnasta, vastaamme monesti, että meillä on sormet vähän öljyssä, iloiset ajot ja mukavat kerhoillat. Harvoin kukaan haluaa tunnustaa, että joskus on pinna kireämmällä miehessä kuin pyörässä tai toisinaan äijä valittaa pahemmin kuin kuiva laakeri. Jokainen meistä tietää, että ihmisten elämässä on ristiriitoja, myös kristityn elämässä. Ristiriitoja voi syntyä myös ystäväpiirin sisällä ja moottoripyöräkerhossa. Miten meidän tulisi toimia, että jokainen voisi tuntea itsensä hyväksytyksi ja tasa-arvoiseksi jäseneksi niin kerhossa kuin koko elämässä? Entä miten Raamattu ohjeistaa toimimaan näissä joskus hyvinkin monimutkaisissa ihmissuhteissa?
Jeesuksen ohje on selkeä eikä se anna tilaa selittelyille. Matt 7:1–5: ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan, ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan. Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa hirttä omassa silmässäsi? Tai kuinka voit sanoa veljellesi: ’Anna minun ottaa roska silmästäsi’, kun omassa silmässäsi on hirsi? Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, niin sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä.” Voimme epähuomiossa puhua toiselle vähän liian viisaana tai mielestämme kokeneempana ihmisenä. Unohdamme helposti, että kaikki, mitä meillä on, on yksin armosta. ”Armosta te olette pelastettuja uskon kautta, ette itsenne kautta — se on Jumalan lahja.” Ef. 2:8. Tämä lahja vaikuttaa armon ja rakkauden ilmapiiriä kodissa, seurakunnassa ja kerhotoiminnassa. Armon ilmapiiri ilmenee vain armahdettujen keskellä. Rakkautta voi olla vain heidän keskellään, jotka ovat ottaneet vastaan Jumalan rakkauden. Mutta onko meillä rohkeutta osoittaa armoa ja rakkautta kaikkia ihmisiä kohtaan? Tilaisuuksia ja mahdollisuuksia siihen ei puutu.
Joku voi päätellä, ettei omista riittävästi armoa eikä varsinkaan rakkautta. Voin vakuuttaa, että kun Jumala vuodattaa Pyhää Henkeään, hän antaa sitä riittävästi. Joku voi epäillä taitoaan toimia oikein, mutta se ei tee Raamatun sanaa tyhjäksi. Room. 5:5 vakuuttaa: ”Mutta toivo ei tuota pettymystä, sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.” Jumala huolehtii siitä, että armo ja rakkaus riittävät. Jos niistä on puutetta, Jeesus lupaa, että anova saa, etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan.
Mitä tämä vaatii meiltä? Ehkä kaikkien haastavinta on kohdata toinen ihminen kasvoista kasvoihin. Kuitenkin juuri sillä tavalla toimien meille muodostuu armon ja rakkauden ilmapiiri kaikkeen elämään. Kaikki Jumalan toiminta tähtää ihmisen sielun pelastukseen ja uskon vahvistumiseen. Teemme tätä yhdessä toistemme kanssa, vaikka moottoripyörällä ajaen.
Elämään kuuluu Pyhän Jumalan kunnioittaminen, pyhä pelko, joka ilmenee rakkautena ja ohjaa Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Jos haluamme Raamatun mukaisia tuloksia työstämme, meidän on toimittava Raamatun ohjeiden mukaan. Henkilön, joka vain muodon vuoksi käy kirkossa ja rukoilee, voi olla vaikeaa elää armossa ja rakkaudessa.
Jeesus kertoi fariseuksille, minkälaista heidän elämänsä oikeasti on. Jospa siinä on jotakin oppimista myös meille. Jotta teksti tuntuisi ymmärrettävämmältä, laitan sulkuihin motoristeja koskevat sanat. Matt. 23:23: ”Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te tekopyhät! Te annatte kymmenykset mintusta (ilmanpaineesta), tillistä (ketjurasvasta) ja kuminasta (korvatulpista) mutta laiminlyötte sen, mikä laissa on tärkeämpää: oikeuden, laupeuden ja uskollisuuden. Näitä teidän pitäisi noudattaa lyömättä laimin noita muitakaan.” Kuten huomaamme, fariseukset kiinnittivät huomiota mausteisiin, mutta unohtivat elämän tarkoituksen. Samoin mekin voimme kiinnittää huomiomme pikkuseikkoihin, ja kuitenkin elämä rakentuu vain armon ja rakkauden varaan. Niissä toteutuu oikeus, laupeus ja uskollisuus kaikkia ihmisiä kohtaan.
Kaikki mikä sisältyy armoon ja rakkauteen on Pyhän Hengen hedelmää. Gal. 5:22–23. ”Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä.” Tässä ilmapiirissä on hyvä toimia sekä seurakunnassa että motoristien parissa.