Miten navigaattorini ohjaa minua

Ajokauden alkaessa opettelin käyttämään uutta navigaattoria. Olin lähdössä hoitamaan asioita moottoripyörällä. Kirjoitin navigaattoriin osoitteen ja lähdin kiireellä, että olisin sovittuun aikaan perillä. Kun minun piti kääntyä isommalle väylälle, navigaattorini ohjasi minua menemään pienempää tietä. Luottamukseni navigaattoriin alkoi horjua. Tiesin, etten ehtisi oikeaan aikaan perille, jos menisin mutkateitä pitkin. Niin valitsin ajaa isompaa väylää. Jokaisen liittymän kohdalla navigaattori ohjasi minua kääntymään pois valta väylältä. En toiminut navigaattorin ohjeen mukaan, koska jos olisin toteuttanut näitä mielestäni ”vääriä” ohjeita, olisin myöhästynyt. 

En enää luottanut navigaattoriin lainkaan. Kun olin ajanut 20 minuuttia, minun olisi pitänyt olla jo perillä, mutta todellisuudessa olin aivan hukassa. Pysähdyin ja yritin säätää navigaattoria, mutta en onnistunut siinä. Tiesin kuitenkin olevani jo melko lähellä määränpäätä ja paras keino perille pääsemiseen sillä hetkellä oli seurata navigaattorin ohjeita. Perillä olin myöhässä, mutta ennen kaikkea vihaisena ja kiukkuisena siitä, ettei navigaattorini toiminut enkä voinut luottaa siihen.

Kotiin palatessani ymmärsin, että navigaattorini oli säädetty asentoon ”vältä valtateitä”. Tällainen asetus ei palvellut minua ja perille pääsemistäni tässä tilanteessa lainkaan. 

Entä sisäinen navigaattorini, miten se on säädetty?

Usein voi olla, että sisäinen asetuksemme viestii, että älä luota. Omat sisäiset uskomuksemme, tulkintamme tai olettamuksemme värittävät sitä, mitä ja miten kuulemme, näemme ja koemme toisia ihmisiä ja tapahtumia. Ja joskus voi olla, että luulemme henkilökohtaisen kokemuksemme ja tulkintamme olevan totta, tai jopa ainoa oikea totuus. Meidän sisäinen navigaattorimme voi vaikuttaa siihen, että mahdollisesti näemme asiat oman epävarmuuden ja pelkojen läpi. Kun katselemme maailmaa epävarmuudesta ja pelosta käsin, maailma ja toiset eivät näytä luotettavilta. Olettamukset ja tulkinnat voivat viedä epäluottamukseen. Oman epäluottamuksemme heijastamme toisiin – en voi luottaa sinuun.

Jumala luottaa meihin. Minä olen Jumalan silmissä tärkeä ja arvokas. Ja niin olet sinäkin. Anna-Mari Kaskisen sanoittamassa virressä sanotaan: ”Hän ei katso virheitämme, meille antoi Jeesuksen.” Jumala on antanut meille anteeksiannon, johon turvaten me saamme aloittaa jokaisen päivän puhtaalta pöydältä. Luottamuksen varassa. 

Raamatussa sanotaan ”Usko on luja luottamus” (Hebr 1:11, käännös 1938) Me voimme luottaa Jumalan navigaattoriin. Jumala navigaattori sanoo tärkeimmässä käskyssä ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi”. Jos minun sisäinen navigaattorini katsoo toista ihmistä epäillen, ilman anteeksiantoa ja kunnioittamista, on aika vaihtaa tämän navigaattorin asetukset Jumalan mielen mukaisiin asetuksiin. 

Kun Jumala on turvamme ja rakkaus elämämme perusta, voimme luottaa elämään ja toisiin ihmisiin. Voimme elää Luottamuksessa. Jumalan lähellä on mahdollista elää luottamuksessa, vaikka meidän itsemme olisikin vaikea luottaa. Jumala hoitaa meitä ja antaa meille riittävän turvallisuuden tunteen, tulevaisuuden ja toivon. Näin voin elää Luottamuksessa.